Minusta

Olen Henriikka Leppänen (s.1983), pohjoiskarjalainen keraamikko, muotoilija ja taiteilija. Valmistan veistoksia itse kaivamastani luonnonsavesta ja tuuletan aivojani luonnosvihkoon. 

Vietin lapsuuteni Tohmajärvellä, metsän keskellä aivan itärajalla. Olen aina tykännyt olla luonnossa, möyriä mudassa ja tutkia ympäristöäni. Kotona tehtiin paljon itse ja olen oppinut pienestä pitäen ajattelemaan luovasti. Nykyisin asun ja työskentelen Joensuussa.

Taiteen tekeminen on minulle olemassaolon muoto. Taiteen avulla pyrin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Tiukat säännöt ja täydellisyyden tavoittelu ahdistavat. Meissä on muhkuroita, säröjä ja lommoja, ja ne kertovat tarinaa eletystä elämästä. Täydellisyys on harvoin mielenkiintoista ja näen kauneutta viimeistelemättömyydessä. 

Inspiroidun kovasti kaikenlaisista pienistä kummallisen näköisistä kasveista. Tutkiskelen metsässä puunrunkojen tekstuureja, sammalia, jäkäliä ja pieniä sieniä, viehätyn voimakkaasti aluskasvillisuuden minimaailmasta. Mielen valtaa suuri ihmetyksen tunne: oi että minkälaisia kummallisia kasveja ja olioita voikaan olla olemassa!

Haluaisin herättää ajatuksia luontosuhteesta sekä suhtautumisesta omaan itseen. Kuinka voisi suhtautua lempeämmällä tavalla itseensä, odotuksiin, vaatimuksiin, kriittisyyteen. Haluaisin lisätä ymmärrystä herkän ihmisen tunnemaailmasta joka usein jää huomaamattomiin. Haluan herättää empatiaa muita ihmisiä kohtaan, sellaisiakin joita on vaikea ymmärtää. 

Savessa on ilmaisuvoimaa ja sen käsittely on hyvin terapeuttista. Minulla on vahva luontosuhde, lapsena tein savikakkuja ja tykkäsin möyriä mudassa. Savi on maadoittava elementti joka tasapainottaa herkän ihmisen rikasta sisäistä maailmaa ja pää pilvissä leijuvaa olotilaa. Savimateriaali on ennen kaikkea väline jolla tuon sisäistä maailmaani näkyväksi. Voin paremmin kun saan kokeilla, tutkia, luoda, tehdä itse ja oppia virheiden kautta.