Veistokset

 Kun teen vapaata muotoa käsinrakentamalla, hitaasti ja liikoja miettimättä, niin savesta alkaa syntyä semmoisia epämääräsisä möhkäleitä joita sanon tunnetila -veistoksiksi. Olen nimennyt ne vain möhkäleiksi, koska en ole pystynyt erittelemään niitä sen tarkemmin, vaan tunteet tuntuvat olevan sisälläni yhtenä epämääräisenä möykkynä. Möhkäle -veistosten avulla opettelen tunteiden tunnistamista ja niiden näkyväksi tekemistä.

Kaikenlaisia olioita olen tehnyt erillisyyden ja joukkoon kuulumattomuuden tunteesta, ne ovat mielikuvitusystäviäni joita luon kun tarvitsen sympatiaa. Oliot oleskelevat työhuoneellani ja ne pitävät minulle seuraa muuten niin yksinäisessä työssäni. Ne tekevät minut aina hyvälle tuulelle kun katson niiden tuijottavaa joukkoa.

Valmistan veistoksia itse kaivamastani savesta sekä leivinuunin tuhkasta. Veistosten materiaalina käytetty savi on hyötykäyttöön otettua joutomaata, joka antaa esineelle aivan erityistä luonnetta. Luonnonsavi on hienojakoista maa-ainesta joka on väriltään kauniin harmaata, ja kun savi poltetaan keramiikkauunissa yli 1000 asteen lämpötilassa, se muuttuu punaruskeaksi. Valmistan veistokset makkaratekniikalla, hitaasti ja kärsivällisesti kerros kerrokselta. Muodonmuutos maassa lymyilevästä savikikkareesta viimeistellyksi esineeksi on hurjan kiehtova. Esineet ovat tulvillaan energiaa, joka on kulkenut jääkausien läpi ja saanut lopullisen olomuotonsa keramiikkauunin kuumuudessa.